Vilistä tuli Eppu. Ihan Epun näköinen se onkin. Päivi ja Ville ajoivat pitkän matkan pikku-ukkoa hakemaan ja vielä pitemmän matkan takaisin. Kovin jäi haikea mieli; pieni koiranpoika oli niin herttainen tuossa viimeiset pari päivää, kun sai tutustua siihen ihan "kahden kesken" - siis ilman sisaruksia. Tässä vielä Ville, Päivi ja Eppu kotiin Keminmaalle lähdössä. Hei hei, pienokainen! Toivottavasti kesällä tavataan!

Siivouksen jälkeen tuvassa ei haise eikä muistuta enää pennuista - paitsi Sirun pikkuinen tuhkauurna kaapin päällä ja ensimmäinen Hannen tuoma lelunalle. Unelma himoitsi sitä koko kymmenen viikon ajan, joten oli kohtuullista antaa se viimein mummulle lapsenhoitopalkaksi.

Susu muutti eilen illalla Joensuuhun Koukin perheeseen. Tänä aamuna sain viestin, että pitää kuulemma pojat komennuksessa.

Pieni Vili jäi sitten ainokaiseksi vielä huomiseen saakka. Purin pentuaitauksen mutta jätin sen paikoilleen, että Vili voi oleskella siellä tutuilla paikoilla jos haluaa. Eipä halunnut. Iloisena on kulkenut minun tai Unskin ja Pamin perässä. Aussiemaisesti se lepäilee jaloissani ja tulee perässä kun vaihdan huonetta. Vili ulkoilee Unskin ja Pamin kanssa ja seurailee muutenkin tarkasti niiden tekemisiä. Annoin kaikille possunkorvat ja hieman ohjailin Viliä jäämään tupaan herkun kanssa, kun isot menivät olohuoneeseen nakertamaan omiaan. Mutta pikku-ukkopa kiikutti iloisena näyttämään aarrettaan Unskille ja Pamille ja yritti jopa vaihtokauppoja. Valmiiksi lutkutetut possunkorvat olisivat tietysti olleet herkullisempia - ja ainahan toisella on parempi. Siinä vaiheessa katsoin parhaaksi puuttua asiaan ja kiikutin pikkumiehen herkkunsa kanssa portin toiselle puolen. Eihän se mitään possunkorvalle mahtanut, mutta hieno se oli Vilin mielestä selvästikin! Esitteli aarrettaan ja kanniskeli paikasta toiseen häntä heiluen.

Illalla annoin Vilin rauhassa itse valita nukkumapaikan. Se tepasteli perässäni makuuhuoneeseen ja kävi muitta mutkitta Unskin sänkyyn nukkumaan. Unski tuli jalkopäähäni kun huomasi oman sänkynsä jo varatun. Kahden aikaan yöllä Vili vähän piippaili ja nostin sen paperin päälle, mutta ei sillä hätä ollut, ehkä vain vähän ikävä. Annoin sille tyhjän talouspaperirullan hylsyn nakerreltavaksi ja silittelin sen takaisin Unskin sänkyyn. Hyvin nukkui vartin yli kuuteen saakka. Sitten käytiin ulkona, syötiin aamupala ja käytiin taas ulkona. Siinä vaiheessa itseäni nukutti niin vietävästi, että painuin takaisin sänkyyn Unskin ja Pamin kanssa. Vili leikki itsekseen vähän aikaa ja tuli sitten pomppimaan ja riekkumaan sänkyä vasten. Unski - unteni vartija - antoi sille äkkilähdöt, ja pentu ryömi sängyn alle ja nukkui siellä hiiskumatta puoli yhdeksään.

Päivällä lähdettiin autoilemaan, Vili kissanboksissa. Huono olohan sille tuli ja se kuolasi tosi paljon. Mentiin Susu-siskon luokse kyläilemään. Susu oli jo täysin kotiutunut ja ilahtui kovasti veljen tapaamisesta. Vili vain oli hiukan huonovointinen ja ehkä myös väsynyt ja nälkäinen, mutta aika reipas kuitenkin. Annettiin pentujen telmiä niin kauna kuin ne jaksoivat, ja sitten läh din vielä Vilin kanssa Veikon Koneelle Maria moikkaamaan. Vili tepasteli terhakkana parkkipaikalla ihmisten ihastukseksi ja jaksoi istua kiltisti Marin sylissä sisällä liikkeessä.

Kotiin tultua ruoka maittoi ja nyt Vili nukkuu syvää unta mun Pamin kainalossa. Vili on oikein tasainen, herttainen, ystävällinen ja mukava pieni koira. Sen kanssa ei varmaankaan tule suuria vaikeuksia. Toivon.

Naperoilla oli taas hauskaa myös pihalla, mutta oli taas tosi vaikea saada niitä samaan kuvaan - tai kuvaan yleensäkään, sen verran oli vauhtia ja vaaratilanteita.

^Tappi Nappula.

^Hei, mitäs tuolla on?

^Yäk. pahanmakuinen pensas.

^Tulipa hieno kakka!

^Naama voi olla myös vaakasuuntaan soikea.

^Talvi on kiva!

Tiistai-iltana naapurin Aila kävi poikiensa (Ilkka 8 v.? ja Otso 6 v.?) kanssa pentuja katsomassa. Kun Aila istuutui lattialle hassu Susu otti vauhtia ja hyppäsi syliin lätsähtäen siihen mahalleen. Se tyttö ei turhia ujostele. Vili vähän kavahti Otson suojapuvun kahinaa, mutta oli kyllä hyvää kaveria rauhallisen Ilkan kanssa. Kun Ailalla oli koirat mukana (pihalla odottamassa), niin saatiin hieno idea tutustuttaa pentuja vieraaseen koiraan ja niinpä Vekkuli-sheltti haettiin sisään. Juu, tutustuminen sinänsä meni ihan kivasti, mutta pennut nuuhkittuaan Vekku merkkasi ensin lattialla istuvan Ailan, sitten puulaatikon ja Ailan kiikuttaessa sitä takaisin pihalle se ehti vielä roiskasta eteisessä koiranruokasäkille. Nuori uros ja kiihottavia pennunhajuja!

Vili ja Susu ovat ihan lyömätön pari. Paljon mieluummin seuraan noiden touhuja kuin esim. telkkaria. Netissäkin maltan käydä vain kun pikkuaussiet nukkuvat. Eilen illalla möyrysin taas lattialla niiden perässä kameran kanssa, enkä saanut yhtään hyvää kuvaa, mutta alla jokunen huono. Kameran kanssa hilluessa kompastuin sohvankulmaan, löin käteni uuninluukkuun ja polveni halkopinoon . Nyt on polvi aivan turvoksissa, jäykkä ja tosi kipeä. Hitsinpimpulat, vaikea on kävellä. Just kun mulla on neljä päivää vapaata ja ajattelin käydä jumpassa ahkerasti! Piti peruuttaa Aijan kanssa tapaaminenkin.

Pentujen rekisteröinti näköjään etenee: KoiraNetiin on ilmestynyt niille rekisterinumerot, mutta tietokannassa ei vielä näy. Ehkäpä ne rekkarit tulevat postissa lähipäivinä.

Kynnystä irrottelemassa.

Neiti Susu 8 viikkoa.

Talo vinossa. Mutta Vili on NIIIN SÖPÖ!

Eikö?

Kävimme Susun kanssa tutustumassa uuteen kotiin ja ihmisiin. Menomatkalla oli autossa vähän huono olo, mutta perillä Susu oli reipas ja iloinen. Mörkö-cavalieri pahastui tulokkaasta, mutta se oli varmasti vain alkujärkytystä ja meidän ihmisten hölmöyttä; ensi kerralla järjestetään tapaaminen eri tavalla. Topi-tolleri taas esiintyi viileästi häntäänsä heilautellen, kuten vanhemman herrasmiehen arvolle sopiikin nuorten neitien läsnäollessa. Susu oli ehkä hiukan hämmentynyt saamastaan ylenpalttisesta huomiosta, mutta osoitti selvästi pitävnsä hurjasti kaikista, eikä olisi lähtenyt pois. Tultiin kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi kotikenneliin Vili-veljen seuraksi. Tulomatka sujui rauhallisesti nukkuessa ja kotona Susu jaksoi vielä ottaa kunnon iltapainit veikkapojan kanssa.

Vili vietti iltaa Hannun kanssa kotona; olivat ulkoilleet ja katselleet telkkaria yhdessä.

Susu ja Vili ovat kahdestaan oikein hauska pari. Ne leikkivät, nukkuvat, syövät ja ulkoilevat yhdessä, opettelevat uusia asioita ja oppivat sekä tosiltaan että Unski-mummolta ja Pamilta. Onni-kisuhan on ihan innoissaan pennuista, mutta nyt alkaa Maunokin hiukan rohkaistua ja tutkia koiranpentuja lähempää.