Siivouksen jälkeen tuvassa ei haise eikä muistuta enää pennuista - paitsi Sirun pikkuinen tuhkauurna kaapin päällä ja ensimmäinen Hannen tuoma lelunalle. Unelma himoitsi sitä koko kymmenen viikon ajan, joten oli kohtuullista antaa se viimein mummulle lapsenhoitopalkaksi.

Pieni Vili jäi sitten ainokaiseksi vielä huomiseen saakka. Purin pentuaitauksen mutta jätin sen paikoilleen, että Vili voi oleskella siellä tutuilla paikoilla jos haluaa. Eipä halunnut. Iloisena on kulkenut minun tai Unskin ja Pamin perässä. Aussiemaisesti se lepäilee jaloissani ja tulee perässä kun vaihdan huonetta. Vili ulkoilee Unskin ja Pamin kanssa ja seurailee muutenkin tarkasti niiden tekemisiä. Annoin kaikille possunkorvat ja hieman ohjailin Viliä jäämään tupaan herkun kanssa, kun isot menivät olohuoneeseen nakertamaan omiaan. Mutta pikku-ukkopa kiikutti iloisena näyttämään aarrettaan Unskille ja Pamille ja yritti jopa vaihtokauppoja. Valmiiksi lutkutetut possunkorvat olisivat tietysti olleet herkullisempia - ja ainahan toisella on parempi. Siinä vaiheessa katsoin parhaaksi puuttua asiaan ja kiikutin pikkumiehen herkkunsa kanssa portin toiselle puolen. Eihän se mitään possunkorvalle mahtanut, mutta hieno se oli Vilin mielestä selvästikin! Esitteli aarrettaan ja kanniskeli paikasta toiseen häntä heiluen.

Illalla annoin Vilin rauhassa itse valita nukkumapaikan. Se tepasteli perässäni makuuhuoneeseen ja kävi muitta mutkitta Unskin sänkyyn nukkumaan. Unski tuli jalkopäähäni kun huomasi oman sänkynsä jo varatun. Kahden aikaan yöllä Vili vähän piippaili ja nostin sen paperin päälle, mutta ei sillä hätä ollut, ehkä vain vähän ikävä. Annoin sille tyhjän talouspaperirullan hylsyn nakerreltavaksi ja silittelin sen takaisin Unskin sänkyyn. Hyvin nukkui vartin yli kuuteen saakka. Sitten käytiin ulkona, syötiin aamupala ja käytiin taas ulkona. Siinä vaiheessa itseäni nukutti niin vietävästi, että painuin takaisin sänkyyn Unskin ja Pamin kanssa. Vili leikki itsekseen vähän aikaa ja tuli sitten pomppimaan ja riekkumaan sänkyä vasten. Unski - unteni vartija - antoi sille äkkilähdöt, ja pentu ryömi sängyn alle ja nukkui siellä hiiskumatta puoli yhdeksään.

Päivällä lähdettiin autoilemaan, Vili kissanboksissa. Huono olohan sille tuli ja se kuolasi tosi paljon. Mentiin Susu-siskon luokse kyläilemään. Susu oli jo täysin kotiutunut ja ilahtui kovasti veljen tapaamisesta. Vili vain oli hiukan huonovointinen ja ehkä myös väsynyt ja nälkäinen, mutta aika reipas kuitenkin. Annettiin pentujen telmiä niin kauna kuin ne jaksoivat, ja sitten läh din vielä Vilin kanssa Veikon Koneelle Maria moikkaamaan. Vili tepasteli terhakkana parkkipaikalla ihmisten ihastukseksi ja jaksoi istua kiltisti Marin sylissä sisällä liikkeessä.

Kotiin tultua ruoka maittoi ja nyt Vili nukkuu syvää unta mun Pamin kainalossa. Vili on oikein tasainen, herttainen, ystävällinen ja mukava pieni koira. Sen kanssa ei varmaankaan tule suuria vaikeuksia. Toivon.

^Tappi Nappula.

^Hei, mitäs tuolla on?

^Yäk. pahanmakuinen pensas.

^Tulipa hieno kakka!

^Naama voi olla myös vaakasuuntaan soikea.

^Talvi on kiva!

Vili ja Susu ovat ihan lyömätön pari. Paljon mieluummin seuraan noiden touhuja kuin esim. telkkaria. Netissäkin maltan käydä vain kun pikkuaussiet nukkuvat. Eilen illalla möyrysin taas lattialla niiden perässä kameran kanssa, enkä saanut yhtään hyvää kuvaa, mutta alla jokunen huono. Kameran kanssa hilluessa kompastuin sohvankulmaan, löin käteni uuninluukkuun ja polveni halkopinoon . Nyt on polvi aivan turvoksissa, jäykkä ja tosi kipeä. Hitsinpimpulat, vaikea on kävellä. Just kun mulla on neljä päivää vapaata ja ajattelin käydä jumpassa ahkerasti! Piti peruuttaa Aijan kanssa tapaaminenkin.

Pentujen rekisteröinti näköjään etenee: KoiraNetiin on ilmestynyt niille rekisterinumerot, mutta tietokannassa ei vielä näy. Ehkäpä ne rekkarit tulevat postissa lähipäivinä.

Kynnystä irrottelemassa.

Neiti Susu 8 viikkoa.

Talo vinossa. Mutta Vili on NIIIN SÖPÖ!

Eikö?

Vili vietti iltaa Hannun kanssa kotona; olivat ulkoilleet ja katselleet telkkaria yhdessä.

Susu ja Vili ovat kahdestaan oikein hauska pari. Ne leikkivät, nukkuvat, syövät ja ulkoilevat yhdessä, opettelevat uusia asioita ja oppivat sekä tosiltaan että Unski-mummolta ja Pamilta. Onni-kisuhan on ihan innoissaan pennuista, mutta nyt alkaa Maunokin hiukan rohkaistua ja tutkia koiranpentuja lähempää.

Aivan kuin Lilli olisi muistanut Tommin ja Sannin viikon takaisesta vierailusta; Lilli ainakin oli koko ajan Tommin syliin menossa ja lähti aina Sannin ääntä kohti.  Mina taas rakastaa kaikkia ja ihastui tietysti heti Eevaan. Pami taas rakastui Migueliin; olisiko syynä molempia yhdistävät suuret, ruskeat silmät, vai mikä, mutta Pami olisi aivan varmasti lähtenyt Miguelin matkaan.

Voi minun pienet tyttöset! Riehakkaat siskokset! Kyllä tuntuu talo nyt rauhalliselta kun kaksi riekkujaa on poissa. Susu ja Vili nukkuvat univelkaa pois.

Tässä vielä Tommi, Sanni ja Lilli...

...sekä Eeva, Miguel ja Mina. Hyvää matkaa elämän poluilla, pikku tyttöseni!

"Mikäs tuossa heiluu?"

!!! Se vaihtoi paikkaa!

Pikku Aksel ja purutikku

Ei sille voi mitään, että haikealta tuntuu aina, kun oma pieni lähtee maailmalle. Iltapäivällä kaupungista kotiin palattuani neljä pentua tuntui tosi vähältä - paitsi sitten kun lähdettiin ulkoilemaan, ja kaikki olivat joka paikassa yhtä aikaa. Niin ja tosiaan: vepe-koiriahan nämä vissiin ovat kaikki: täysillä polskuttelevat vesikupissa! Oikein ottavat vauhtia ja hyppäävät etujalat suorina kuppiin. Ja sitten on tosi kivaa liukastella ympäriinsä. 

Mutta hyvältä tuntuu antaa pienokainen kotiin, jossa asiaa on harkittu ja ollaan valmiita ottamaan terävähampainen, karvainen ja kakkaava haaste vastaan.

Aksel, Sarianne ja Pasi lähdössä kotiin Espooseen. Ole reipas, pieni mies!

Tässä testin kuvaus kokonaisuudessaan, ja kuinka pienokaisemme käyttäytyivät:

Testi tehtiin rauhallissa, pennuille aiemmin tuntemattomassa huoneessa.

1. Sosiaalinen kiintymys. Pentu asetettiin hellästi keskelle huonetta ja Lea meni poispäin pennusta, ei huoneen sisääntulo-ovelle, vaan vastakkaiseen suuntaan, ja jäi ensin seisomaan hiljaa. Vähän aikaa pentua tarkkailtuaan Lea kävi kyykkyyn ja kutsui pentua taputtamalla käsiään yhteen ja sen jälkeen kutsumalla sitä äänellä.

Aksel: Katselee hetken ympärilleen, sitten tulee halukkaasti häntä ylhäällä.

Lilli: Tulee heti halukkaasti häntä ylhäällä.

Mina: Tulee halukkaasti mielistellen, häntä alhaalla.

Vili: Istuu pitkään paikoillaan katselleen ympärilleen, haukottelee, kuuntelee pää kallellaan Lean kutsuja. Sitten yhtäkkiä tulee halukkaasti häntä ylhäällä.

Susu: Tulee heti halukkaasti häntä ylhäällä.

2. Valmius seurata ihmistä. Lea lähti pennun luota normaalisti kävellen ympäri huonetta.

Aksel: Seuraa halukkaasti, häntä alhaalla. Sitten keksii parempaa tekemistä (oman kuvan katselu kiiltävästä pianon pinnasta).

Lilli: Seuraa halukkaasti jaloissa, häntä ylhäällä.

Mina: Seuraa halukkaasti jaloissa, häntä ylhäällä.

Vili: Ei seuraa, menee muualle.

Susu: Seuraa halukkaasti jaloissa, häntä ylhäällä.

3. Sosiaalinen dominanssi. Lea silitti pentua päälaelta kohti niskaa ja selkää.

Aksel: Liikahtelee, nuolee kättä. Hyväksyy sosiaalisen dominanssin.

Lilli: Kääntyy nuollakseen kättä. Hyväksyy sosiaalisen dominanssin.

Mina: Kääntyy nuollakseen kättä. Hyväksyy sosiaalisen domnanssin.

Vili: Liikahtelee, nuolee kättä. Hyväksyy sosiaalisen dominanssin.

Susu: Hyppii, pyrkii leikkimään. Haastaa.

4. Pakko. Lea käänsi pennun hellästi selälleen, piti kättä 30 sek. sen rinnan päällä. Se, vastustaako pentu voimakkaasti vai hyväksyykö se nopeasti tämän asennon, osoittaa sen dominointi- ja alistumisasteen ja sen taipumuksen hyväksyä fyysinen ja sosiaalinen ylivalta.

Aksel: Rimpuilee, sitten pysähtyy liikkumattomaksi.

Lilli: Rimpuilee, sitten pysähtyy liikkumattomaksi.

Mina: Rimpuilee, sitten pysähtyy liikkumattomaksi.

Vili: Ei rimpuile. Makaa tyytyväisenä.

Susu: Rimpuilee, taistelee.

5. Arvoasema. Lea kohotti pennun ilmaan kädet ristittyinä sen rinnan alle ja piti väh. 3 sek. ajan.  Nopeus, jolla pentu reagoi osoittaa sen hyväksymisasteen ihmisen ylivaltaan nähden.

Aksel: Rimpuilee raivokkaasti.

Lilli: Rimpuilee, pysähtyy.

Mina: Ei rimpuile.

Vili: Ei rimpuile.

Susu: Rimpuilee, pysähtyy.

6. Saalistus. Lea vieritti helisevää kumipalloa pennusta poispäin.

Aksel: Saalistaa vähän, keksii parempaa tekemistä (se heijastus pianon pinnassa).

Lilli: Saalistaa innokkaasti.

Mina: Saalistaa vähän, hakee mieluummin ihmiskontaktia.

Vili: Ei saalista.

Susu: Saalistaa innokkaasti.

7. Taistelu. Lea aloittaa taisteluleikin pehmeällä rätillä heiluttaen sitä maata pitkin pennun edessä.

Aksel: Taistelee vähän.

Lilli: Taistelee innokkaasti.

Mina: Taistelee raivokkaasti.

Vili: Ei taistele.

Susu: Taistelee innokkaasti.

Kokonaisuudessaan Lean mielestä kaikki pennut ovat avoimia ja reippaita, arkailua ei ollut missään vaiheessa kenelläkään. Aksel osoitti itsenäisyyttä eniten, puuhaili mieluummin omiaan kuin ihmisen kanssa. Vilin puolustukseksi on sanottava, että se tuli testiin kesken unien. Vili on kyllä kovin kiltti ja sopuisa (mutta yleensä pitää kyllä painimisesta ja taisteluleikeistä).  Mina rakastaa ihmisiä hirveästi, se on varmaan pehmeä mutta varsin energinen ja yhteistyöhaluinen. Lilli ja Susu ovat varsinaisia menijöitä, hyviä palveluskoiran alkuja molemmat.

Ja sitten meikäläisen kommentit (Lean kanssa keskutelun pohjalta): Tämä testi kuvasi vain sen, minkälainen pentu sattui olemaan juuri eilen juuri sillä hetkellä. Pennun vireystila vaikuttaa tosi paljon; onko se uninen, nälkäinen, kylläinen, pissattaako jne. Tästä vasta aletaan koiraa "rakentaa". Aksel tarvitsee paljon ihmisen kanssa olemista, kontaktia ja motivointia, jotta ihmisen kanssa tekemisestä tulisi sille palkitsevampaa kuin omat puuhailut. Lillin innokkuutta, halukkuutta ja kiintymystä haluaisin vain kasvattaa. Mina tarvitsee lempeän, rauhallisen ja iloisen ihmissuhteen, se luottaa täysillä ja hellästi ohjattuna siitä saa ihan mitä tahansa. Minan kanssa on erityisesti varottava, ettei ikäviä kokemuksia pääsisi tapahtumaan suhteessa ihmisiin tai toisiin koiriin. Vili on itsenäinen ja rauhaisa veikko, jota on varmasti helppo viedä eteenpäin leikkisyyttä ja laumaviettiä hyväksikäyttäen. Susu on tykki. Aineksia on vaikka muille jakaa. Susu ei pienistä hätkähdä, mutta se ottaa helposti asiat haltuun, jos kukaan muu ei ota. Selkeitä, lempeitä sääntöjä ja motivoivaa, haastavaa toimintaa.