Nimittäin, nyt tuntuu Unnu olevan sitä mieltä, että jotain on tapahtumassa. Namuja ei passaa enää syödä ollenkaan, vaan niitä on piiloteltava kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin: pentulaatikkoon, mattojen ja sohvatyynyjen alle - ja varsinkin meidän sänkyyn Hannun tyynyn alle. Ja sitten pitää vahdata, ettei kukaan mene makuuhuoneeseen päinkään. Voi kauhistus, kun Hannu pääseekin livahtamaan pitkäkseen kun Unnun valvova silmä välttää! Sitten pitää olla parasta kaveria Hannun kanssa, maata pää samalla tyynyllä ja vahtia kätköä yhdessä.
Olen kyllä kantanut kaikki kätketyt ruokatavarat yhdessä Unnun kanssa pentulaatikkoon, ja yrittänyt kaikin tavoin osoittaa sille, että se on ainoa varma ja turvallinen paikka tässä talossa, mutta Unnua taitaa hiukan vieättää myös vaara, että jotakuta toista saattaa kiinnostaa hänen pikku kätkönsä. Pentulaatikolle kun muilla ei ole asiaa, siitä pidän minä huolen.
Eilen meillä oli kauneudenhoitopäivä. Harjattiin huolella, leikattiin kynnet, tsekattiin hampaat ja korvat ja hierottiin vähän muuten vain. Eilen myös oli viimeinen kerta ennen synnytystä, kun Unnu pääsi toooosi pitkälle lenkille muiden kanssa. Tästä eteenpäin tehdään vain useampia pieniä lenkkejä. Vatsa alkaa olla raskas raahattava. Pikku kulta söi tänä aamuna aamupalankin makuultaan. Voi tätä elämää ja odotusta!