Kävimme Susun kanssa tutustumassa uuteen kotiin ja ihmisiin. Menomatkalla oli autossa vähän huono olo, mutta perillä Susu oli reipas ja iloinen. Mörkö-cavalieri pahastui tulokkaasta, mutta se oli varmasti vain alkujärkytystä ja meidän ihmisten hölmöyttä; ensi kerralla järjestetään tapaaminen eri tavalla. Topi-tolleri taas esiintyi viileästi häntäänsä heilautellen, kuten vanhemman herrasmiehen arvolle sopiikin nuorten neitien läsnäollessa. Susu oli ehkä hiukan hämmentynyt saamastaan ylenpalttisesta huomiosta, mutta osoitti selvästi pitävnsä hurjasti kaikista, eikä olisi lähtenyt pois. Tultiin kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi kotikenneliin Vili-veljen seuraksi. Tulomatka sujui rauhallisesti nukkuessa ja kotona Susu jaksoi vielä ottaa kunnon iltapainit veikkapojan kanssa.

Vili vietti iltaa Hannun kanssa kotona; olivat ulkoilleet ja katselleet telkkaria yhdessä.

Susu ja Vili ovat kahdestaan oikein hauska pari. Ne leikkivät, nukkuvat, syövät ja ulkoilevat yhdessä, opettelevat uusia asioita ja oppivat sekä tosiltaan että Unski-mummolta ja Pamilta. Onni-kisuhan on ihan innoissaan pennuista, mutta nyt alkaa Maunokin hiukan rohkaistua ja tutkia koiranpentuja lähempää.