Pieni kevätpörriäiseni Siru nukkui tänään ikiuneen sylissäni. Lääkäri totesi sen kitalaen olevan halki aivan etuhampaista nieluun saakka. Lisäksi sen oikeasta etutassusta puuttui "osia", mistä olisi ollut sille huomattavaa haittaa myöhemmin. Sirua ei kertakaikkiaan voinut korjata. Elämä olisi aina ollut sille suuria vaikeuksia täynnä.
Rakas pieni Siru kävi luonamme, oli ilonamme 4 ja puoli viikkoa ja palasi tähdeksi taivaalle. Siru opetti minulle paljon sekä itsestäni että elämästä. Se oli koko pentueen reippain, pelottomin ja pikkuisin. Se ei pelännyt edes pölynimuria. Sen pieni pörröpää oli viime päivinä aina ensimmäiseksi pystyssä kun se kuuli ääneni. Se leikki ja riehui iloisena sisarustensa kanssa. Vaikeuksista huolimatta Siru oli aina iloinen eikä koskaan valittanut mistään.
Vielä hyvästiksi Siru heilutti minulle pientä häntäänsä, kuin sanoen: "Älä sure, kaikki on hyvin."
Nyt tähtien tytär saa telmiä vapaana tähtitarhoissa.
Kiitos, Siru. Jätit lähtemättömän jäljen sydämiimme.
Kommentit