Susu muutti eilen illalla Joensuuhun Koukin perheeseen. Tänä aamuna sain viestin, että pitää kuulemma pojat komennuksessa.

Pieni Vili jäi sitten ainokaiseksi vielä huomiseen saakka. Purin pentuaitauksen mutta jätin sen paikoilleen, että Vili voi oleskella siellä tutuilla paikoilla jos haluaa. Eipä halunnut. Iloisena on kulkenut minun tai Unskin ja Pamin perässä. Aussiemaisesti se lepäilee jaloissani ja tulee perässä kun vaihdan huonetta. Vili ulkoilee Unskin ja Pamin kanssa ja seurailee muutenkin tarkasti niiden tekemisiä. Annoin kaikille possunkorvat ja hieman ohjailin Viliä jäämään tupaan herkun kanssa, kun isot menivät olohuoneeseen nakertamaan omiaan. Mutta pikku-ukkopa kiikutti iloisena näyttämään aarrettaan Unskille ja Pamille ja yritti jopa vaihtokauppoja. Valmiiksi lutkutetut possunkorvat olisivat tietysti olleet herkullisempia - ja ainahan toisella on parempi. Siinä vaiheessa katsoin parhaaksi puuttua asiaan ja kiikutin pikkumiehen herkkunsa kanssa portin toiselle puolen. Eihän se mitään possunkorvalle mahtanut, mutta hieno se oli Vilin mielestä selvästikin! Esitteli aarrettaan ja kanniskeli paikasta toiseen häntä heiluen.

Illalla annoin Vilin rauhassa itse valita nukkumapaikan. Se tepasteli perässäni makuuhuoneeseen ja kävi muitta mutkitta Unskin sänkyyn nukkumaan. Unski tuli jalkopäähäni kun huomasi oman sänkynsä jo varatun. Kahden aikaan yöllä Vili vähän piippaili ja nostin sen paperin päälle, mutta ei sillä hätä ollut, ehkä vain vähän ikävä. Annoin sille tyhjän talouspaperirullan hylsyn nakerreltavaksi ja silittelin sen takaisin Unskin sänkyyn. Hyvin nukkui vartin yli kuuteen saakka. Sitten käytiin ulkona, syötiin aamupala ja käytiin taas ulkona. Siinä vaiheessa itseäni nukutti niin vietävästi, että painuin takaisin sänkyyn Unskin ja Pamin kanssa. Vili leikki itsekseen vähän aikaa ja tuli sitten pomppimaan ja riekkumaan sänkyä vasten. Unski - unteni vartija - antoi sille äkkilähdöt, ja pentu ryömi sängyn alle ja nukkui siellä hiiskumatta puoli yhdeksään.

Päivällä lähdettiin autoilemaan, Vili kissanboksissa. Huono olohan sille tuli ja se kuolasi tosi paljon. Mentiin Susu-siskon luokse kyläilemään. Susu oli jo täysin kotiutunut ja ilahtui kovasti veljen tapaamisesta. Vili vain oli hiukan huonovointinen ja ehkä myös väsynyt ja nälkäinen, mutta aika reipas kuitenkin. Annettiin pentujen telmiä niin kauna kuin ne jaksoivat, ja sitten läh din vielä Vilin kanssa Veikon Koneelle Maria moikkaamaan. Vili tepasteli terhakkana parkkipaikalla ihmisten ihastukseksi ja jaksoi istua kiltisti Marin sylissä sisällä liikkeessä.

Kotiin tultua ruoka maittoi ja nyt Vili nukkuu syvää unta mun Pamin kainalossa. Vili on oikein tasainen, herttainen, ystävällinen ja mukava pieni koira. Sen kanssa ei varmaankaan tule suuria vaikeuksia. Toivon.